Afterbarkley.

Mites se aika sitten kului kun mun kohdalla kisa oli ohi? 

No, siitä ei ollut pelkoa että tylsää olisi ollut!

Maaliin tultuamme Laz otti meidät vastaan ja kirjoitti vihkoonsa jotain ylös. Todennäköisesti mun ”ihmisuhri”-kohdalla jotain sen tyylistä että jaksoi tuoda jopa neljä sivua takaisin. 😀 Heitettiin vitsiä siinä, halasin ja kiitin järjestäjää siitä että pääsin mukaan ja sain todella hienon kokemuksen ja jatkoimme teltalle.

Olin päättänyt että vaikka oma suoritukseni jäi kesken, haluan silti olla kisapaikalla loppuun asti. Toki itelläkin väsymys painoi ja autossa nukkuminen ei sallinut nauttia laadukasta unta. Päätin kuitenkin tulevan yön nukkua hotellissa ja varasin itselleni majoituksen viereisestä kaupungista, johon oli ajamista noin 35 km verran.

Hotelliin saavuin iltamyöhään ja yhden kilometrin juoksun jälkeen, kuuma suihku oli se joka takas täydellisen väsymyksen ja painuin unten maille.

Aamulla kävin nauttimassa aamiaisen ja kirjauduttuani huoneesta, istuin aulassa kirjoittamassa koneella samalla kun odottelin että kello olisi 13 ja kävisin viereisestä hotellista hakemassa lisää matkustajia joiden kanssa sovittiin edellisiltana että he pääsevät autollani kisapaikalle. Kyseessä oli rankalainen juoksija ja hänen mediaihmisiä.

Saavuttuamme paikalle alue oli jo huomattavasti tyhjentynyt. Suurinosa kisailijoista tiimeineen olivat jo lähteneet pois. Itseäni kiinnosti mennä juoksemaan tuota polkua ja reittiä mitä käytettiin kisassa ja onnekseni mukaan seuraani lähti Joseph Kowalski, joka on osa järjestäjän tiimiä.

Aloitimme reitimme samalla tavalla ku meidän kisankin ja tällä kertaa minulla oli Garmin ranteessa mittaamassa. Ensimmäiseen kolmeen kilometriin meni tunti, koska miltei koko matka oli puhdasta nousua. Nousun puolessavälissä meitä vastaan tuli John Kelly, hän, joka oli toista vuotta tätä juoksemassa ja oli lähtenyt viidennelle kierrokselle. John näytti todella todella uupuneelta ja poissaolevalta. Huulet olivat todella rohtuneet, kaulassa oli muutama hiertymä narusta, jonka päässä roikkui kompassi, sauvat hädintuskin pysyivät kädessä. John oli kääntynyt takaisin leiriin. Hatunnosto hänelle, että lähti viidennelle kierrokselle yrittämään. Hän oli mukana myös edellisenä vuonna ja oli päässyt 3 kierrosta loppuun, tänä vuonna hän siis pääsi 4 kierrosta loppuun. Ehkäpä ensi vuonna hän pääsee vielä yrittämään ja saavuttaa tuon viiden kierroksen matkan?

Kisan sääntöjen mukaan ulkopuoliset eivät saa auttaa radalla olevia kisailijoita, mutta tässä vaiheessa kun John oli jo päättänyt kierroksen luovuttaa, päätti Joseph antaa hänelle vettä, koska Johnilla ei sitä ollut ollenkaan. En saanut selvää, oliko hän nukahtanut reitillä vai oliko hän muuten vain niin uupunut, mutta aikarajan täyttymiseen oli jäljellä 8 tuntia ja hän päätti yhden sivun kanssa palata tältä kierrokselta. Pakko myöntää, ihailen suuresti häntä siitä, että väsyneenä lähti viimeiselle kierrokselle yrittämään ja antamaan kaikkensa.

 

Josephin kanssa yhdessä meillä taittui vajaa 21km ja matkalla sain napattua kuvia myös blogiani varten, joka oli myös juoksun tarkoitus, koska halusin näyttää lukijoille millaisessa maastossa olimme juoksemassa.

 

Tapasimme matkalla myös yhden kisailijan lisää, Hisayuki Tateno, joka juoksikin meidän kanssa takaisin leiriin. Itse halusin ainakin ajoissa palata, koska en missään nimessä halunnut missata sitä, kun aikarajan täyttyessä kisapaikalla jännitys kasvaa ja kaikki odottavat että saapuuko juoksijoita maaliin viidenneltä kierrokselta ennenkuin aika umpeutuu.

Tultuamme takaisin leiriin, en viitsinyt mennä suihkuun, koska tiesin että ajan silti täksi yöksi myös hotelliin joten vaihdan siellä urheiluvaatteet pois päältä ja samalla saan pakattua laukutkin uudestaan järkevästi.

Ilta alkoi hämärtyä ja päälle napsahtivat pikkuhiljaa sekä kameran valot että taskulamput. Pääteltan vieressä paloi tuli jonka äärellä ihmiset vuorotellen lämmittelivät ja vaihtoivat kuulumisia ja tutustuivat. Teltan ympärillä alkoi lisääntyi tuttu kuhina, samanlainen kuten oli ennen kisan alkamistakin alkanut. Kello kävi ja viimeinen tunti lähti käyntiin. Huomasin itsekin jännittäväni kokoajan, että milloin Jared Campbell saapuu maaliin. Hän oli viimeinen radalla oleva kisailija jolla oli vielä mahdollisuus päästä aikarajoissa maaliin. Tai no, hän oli ylipäätäänkin ainoa ja viimeinen kisailija joka radalla oli.

Tässä tulen äärellä lämmitellessä eräs paikalla oleva mies myös avasi minulle, miksi minä olin kisan ”ihmisuhri”. Asiaan kuulema vaikuttaa kovasti se, että en ole juossut yli 200km matkaa. Ihmisuhriksi joutuvat ihmiset joilla ei ole paljoa ultramatkakokemusta. Mitkä olivatkaan sitten minun ultramatkakokemukset? Zion Ultra Utah 100km+50km, eli kaksi peräkkäistä kisaa putkeen vedettynä sekä Nuts Pallas 125km. Kertaakaan minun juoksuni eivät yltäneet 200km matkaan.

Kuvankaappaus 2016-4-7 kello 22.28.00

Ultrajuoksi.fi päivitti tilannetta Facebookissa. Tosin kaksi kohtaa oikaisen. Jared ehti maaliin puoli tuntia ennen umpeutumista, ei muutamaa minuuttia. Ja nimeni edelleen loppuu a-kirjaimeen. Tällaisten sivujen ylläpitäjien pitäisi entistä tarkempi katsoa mitä kirjoittavat, nimittäin ihmiset aina luulevat että musta valkoisella on totuus.

Ihmisuhrit ovat enimmäkseen tulleet takaisin ennen yhtä sivua tai yhden sivun kanssa, joten järjestäjä oli kai ajatellut että ensimmäinen suomalainen kisailija Barkleyssä saattaisi olla juurikin tämän tason menijä joka luovuttaa jo ensimmäisen ylämäen jälkeen. Ei arvannut että kyllä mä muutaman kirjan siihen päälle löydän. Viidettä kirjaa en tosin löytänyt, ja sen kohdalla suurinosa juoksijoista olivatkin kompastelleet, nimittäin se oli erittäin hyvässä piilossa. 😀 Onneksi minun saapuessani maaliin, Laz oli hieman huokaissut helpotuksesta etten ollut pähkinä joka murenee ekana. Ihmisuhrit kun siis yleensä olivat he, jotka tulivat ekana takaisin radalta luovuttaen.

Kun vihdoin aikaa oli jäljellä hieman alle puoli tuntia, näkyi kaukaa otsalampun valo ja taputukset sekä huudot alkoivat lisääntymät. Maalialuetta lähestyi puolihölkäten Jared. En osaa edes kuvailla sitä fiilistä minkä siellä koki. Olin samanaikasesti todella iloinen ja ylpeä toisen puolesta ja samalla haikeasti ymmärsi että tämä pitkä viikonloppureissu on ohi ja kaikki kisailijat hajaantuvat ja palaavat kotimaahansa.

Kamerat olivat päällä ja kaikki mediahuomio kiinnittyi Jarediin, joka lähtöportille saapuessa kosketti ja suukotti keltaista metallista puomia, mikä on merkki siitä, että on tehnyt kierroksen loppuun. Hän otti esille keräämänsä sivut ja ojensi ne Garylle, joka laski että sivuja oli määrä mikä piti ollakin. Täten Jared teki kisahistoriaa läpäisemällä reitin aikarajojen puitteissa kolmannen kerran.

Eikä hän helpolla tilanteesta päässyt pois. Kaikki paikallaolevat olivat kerääntyneet hänen ympärilleen ja joku ojensi hänelle tuolin, kysyen haluisko hän mahdollisesti istua hetken vai vieläkö haluaa olla jaloillaan? Huumoria piisaas joka suunnasta, media kyseli ja Jared vastaili. Huumorimiehenä ollessa hän laittoin porukan nauramaan ja mielestäni se oli niin ihailtavaa, että vajaa 60 hereilläolo tunnin jälkeen, hän edelleen jaksoi olla paikalla uteliaita varten.

Itse nauhoitin vierestä sekä videoita että otin kuvia tilanteesta. Oli jotenkin aivan käsittämätön olo, kun itsekin pääsi kokemaan sen, kuinka vaikea tämä rata on, ja siinä metrin päässä minusta istui tuolissaan mies, joka on päässyt tuon radan kolmesti läpi!

Jaredin vaimo istui vähän matkan päästä ja oli todella hienoa kuulla että kaikkien kiitosten joukossa, hän ensimmäiseksi kiitti vaimoaan, joka sekä ymmärsi että tuki. Mites se sanonta menikään? Jokaisen menestyvän miehen takana on nainen? 😉 Eikä vähemmälle kiitokselle jäänyt kisan päämies eli Laz, joka on onnistunut keksimään näin haastavan ja halutun reitin, jota niin harvat onnistuvat pääsemään läpi.

Lupasin tässä blogissa paljastaa teille viimeisen seikan mikä vaikuttaa siihen, että tämä kisa on näin vaikea.

Ei siis riitä se, että matkaa on reilut 160km. Eikä se, että suunnistat vain itsemerkatun kartan ja kompassin perusteella. Eikä se, että sinulla on viisi sivua ohjeita mistä löytää kirjat. Eikä se, että sinun tosiaan pitää paikallistaa 13 kirjaa ja tuoda 13 sivua, jotka määräävät sen, että kierroksesi on hyväksytty. Eikä riitä se, että sinulla on kierroskohtaiset aikarajat jotka saattavat hieman tuoda paineita keskittymiskykyyn. On kaksi seikkaa jotka vaikuttavat vielä tähän rataa.

Ensimmäinen on se, että jokaisen kierroksen jälkeen, sinulle annetaan uusi juoksunumero. Juoksunumerosi määrittelee siis kirjan sivun numeron joka sinun on poimittava talteen. Et siis voi millään tavalla fuskata etukäteen poimimalla sinulle määrätyt sivut, et sitten millään. Mutta tämä ei ole mitään verrattuna siihen seikkaan, että sinun on taitettava viisi kierrosta tietyssä suunnassa.

Ensimmäiset kaksi kierrosta edetään myötäpäivää. Toiset kaksi kierrosta taitetaan vastapäivään. Viimeinen, eli viides kierros, taitetaan sen mukaan kuka on sinua ennen lähtenyt radalle ja mihin suuntaan hän on lähtenyt.

Tänä vuonna oli hyvä esimerkki, sillä viimeiselle, viidennelle kierrokselle, pääsi peräti kolme kisailijaa. Se joka lähtee ensimmäisenä liikkeelle, saa päättää mihin suuntaan haluaa lähteä, seuraavat joutuvat menemään vastakkaiseen suuntaan edellisestä kisailijasta. Tällä kai halutaan ehkäistä se, että kisailijat eivät auttaisi toisiaan vaan joutuisivat raasti selviämään yksikseen reitistä.

Tämän vuoden kisailijoista viidennelle kierrokselle ensimmäisenä ehti Jared, joka päätti lähteä myötäpäivää. Seuraavaksi lähtöviivalle tuli Gary, joka joutui lähtemään vastapäivää. John Kelly ilmestyi lähtöviivalle kolmantena, joten hän joutui lähtemään taas eri suuntaan kun häntä edeltävä kisailija, joten hänkin päätyi lähtemään myötäpäivää.

Kun kirjoitin tuossa ylempänä, että kuka ehti ensimmäisenä lähtöpaikalle, en suinkaan tarkoittanut, että kuka heistä tuli ensimmäisenä kierrokselta maalialueelle. Muistakaa se, että jokaisella kierroksella on aikarajansa ja sen aikarajan puitteissa sinun on myös jatkettava matkaa seuraavalle kierrokselle. Itse en ollut paikalla kun nämä kolme juoksijaa tulivat maaliin, mutta maaliintuloaikojen perusteella Garylla ja Jaredilla oli 1 h 20 min aikaa lähteä viidennelle kierrokselle, joten uskon heidän nukkuneen edes hetken ennen jatkamista. John Kelly tuli neljänneltä kierrokselta siten, että hänellä oli 15 minuuttia aikaa jatkaa matkaa, joten siinä hän ei tainnut ehtiä tehdä juurikaan mitään kun vain jatkaa matkaa. Jaredistä ja Garystä en tiedä, nukkuivatko he, mutta oletan että nukkuivat, koska takanahan oli neljä kierrosta ja vähintään 47 valvottua tuntia.

Vuoden 2016 Barkelystä muutama luku:
Ensimmäiselle kierrokselle lähtivät 40 kisailijaa, joista 28 pääsivät aikarajoissa kierroksen loppuun.
Toiselle kierrokselle lähtivät 25 kisailijaa, joista 8 pääsivät aikarajoissa kierroksen loppuun.
Kolmannelle kierrokselle lähtivät 7 kisailijaa, joista 3 pääsivät aikarajoissa kierroksen loppuun.
Neljännelle kierrokselle lähtivät 3 kisailijaa, joista 3 pääsivät aikarajoissa kierroksen loppuun.
Viidennelle kierrokselle lähtivät 3 kisailijaa, joista 1 pääsi aikarajoissa kierroksen loppuun.

Aikamoista, eikö? Tämä tarkoittaa, että vuoden 2017 Barkleystä tulee entistä vaikeampi. Kisajärjestäjät nimittäin muuttavat sekä kirjojen määrää, niiden sijaintia että kisan reittiä aina sen mukaan, kuinka monta ihmistä selviää loppuun asti. Tänä vuonna kolme kisailijaa pääsivät lähtemään viidennelle kierrokselle, se tarkoittaa sitä, että Lazin mielestä rata oli helppo, joten sitä vaikeutetaan ensi vuonna.

Tsemiä kaikille heille joilla heräsi uteliaisuus osallistua tähän tai lähteä seuraamaan kisapaikalle. Itse olen kyllä leikkinyt ajatuksella hakea tähän uudestaan, koska nyt minulla on kaikki tieto käsissä siitä mitä tämä kisa vaatii ja minulle ominainen uteliaisuus haastaa kehoni on taatusti vaikuttamassa siihe, että pitää jälleen tehdä kaikkeni ja yrittää päästä mukaan!

Tästä reissuni jatkui seuraavalle mantereelle kohti Chileä ja täydellistä treenipaikkaa Karhunkierrosta ajatellen. Toki suurin syy Chileen palaamiselle ei ollut treenaaminen vaan pienen pieni lepo koiranpennun hakemisen muodossa ja hänen kouluttamisessaan kuukauden verran, ennen kuin yhdessä lähdettäisiin takaisin Suomeen. Palataan aiheeseen seuraavassa blogissa!

Alla oleva video kuvailee minun fiilikset kun ajan pois kisapaikalta, olin sekä onnellinen että minut valloitti haikeus siitä että tämä oli tällä erää ohi.

 

 

 

 

 

2 thoughts on “Afterbarkley.

  1. Moi Marianna! Löysin blogisi vastan hiljattain ja halusin kiittää mainioita raporteista ja seikkailuista. Tsiigasin joku aika sitten dokkarin Barkley marathonista ja vaikutuin. En arvannutkaan että siellä olisi käynyt suomalainen kisaaja! Ootko ajatellut ottaa haasteen uudelleen vastaan ja lähteä kokeilemaan uudelleen Barleyta? Tsemppiä ja onnea tuleviin koitoksiin!

    1. Hei Jenni!

      Kiitoksia viestistäsi ja ihanaa että tykkästi lukemastasi! =) Kyllä aion Barkleyhin koittaa päästä vielä uudestaan, ensimmäisellä kerralla opin mitä se on ja mitä se vaatii, toisella kerralla on tarkoitus mennä täysin eri eväin reissuun! =) Hyvää alkanutta vuotta sinulle! =)

Vastaa

© 2019 Adventure Athlete/Running Bunny Oy. Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiosuojaus 2018 Adventure Athlete/Running Bunny Oy.

Tietosuojaseloste