Yksi kisa, 100 mailia, 20 000 kaloria.

Muistatteko kun joskus Facebookissa laitoin päivityksen siitä, että pääsin vaikeaan kisaan mukaan? 

No, nyt se kisa odottaa minua alle 24 tunnin päästä. Tässä blogissa haluan kertoa ja näyttää kuvilla teille mitkä varusteet lähtivät mukaan.

Koska nyt satun olemaan vähäsen vain Salomonin ja Suunnon fani (kaikki kamppeet ei kuitenkaan mullakaan aina toimi), on helpompi käydä suoraan maahantuojan omassa putiikissa missä asiantuntijatkin ovat paikalla auttamassa. Ennen pääsiäistä kävin hankkimassa kolmet uudet kengät, pitkälahkeiset housut, polvihousut, tuulitakin, vedenkestävän takin, lämpimän, mutta ohueen takin, lippiksii, sukkii ja himmeen kasan motivaatiota.

 

Suurinosa vaatteista tuli ostettua kokeilematta, koska tiedän mun koon kyseisten merkkien kohdalla, niin turha mennä ähisee pukuhuoneeseen. Kengät kokeilin tottakai ja heti samana päivänä kävin juoksemassa päivähaasteen kilometrin ensimmäisessa kenkäparissa. Salomonit tuntuivat jalassa jälleen taivaallisen hyviltä ja tiesin ettei ollut todellakaan virhevalinta!

 

 

 

 

20160325_112033_HDR~2

Yläkuvissa näkyy kaikki varusteet jotka tuli hankittua Amersportilta. Ostin myös repun joka on tukemassa mua sitten pidemmillä juoksumatkoilla. Tähän mennessä mulla on ollut juoksuliivit joista mainitsinkin Volcano marathonin blogissani. Upeita tuotteita ja tämän mukavuudenhalun ymmärtävät vain he, jotka ovat patikoineet, retkeilleet tai juosseet lähikauppaa pidemmälle. Varusteet todellakin pitää olla viimeisen päälle, koska näissä suorituksissa ei ole varaa mennä varusteilla jotka ovat huonoa laatua, jossain vaiheessa se kostautuu varmasti.

20160325_113545_HDR~2

Yläkuvassa halusit tuoda esille sen, miten hyvin vaatteita käsittelevät henkilöt olivat kiinnittäneet hintalapun pistoolilla jolla pujotetaan vaatteista nuo muovipidikkeet. Kiinnittäkää ihmiset huomiota kaupoissa vaatteisiin ja nimenomaan myös tähän asiaan. Väärään kohtaan pistetty muoviosa saattaa rikkoa kankaan ja ompeleen mikä tarkoittaa sitten että käyttäessä vaatteessa on jo valmiiksi reikä joka lähtee jossain vaiheessa rikkoutumaan lisää.

20160325_113701_HDR~2

 

20160325_115458_HDR~2

Oli kokeiltava myös uusia sukkia ja toiset ostamani kengät. Ihanan väriset ja tuntuiset tuotteet. Itse kiinnitän huomiota tosi paljon siihen, miten kenkä istuu ostaessa. Kaikille aina neuvon, että älkää lähtekö juoksemaan matkaa kengissä jotka eivät ole juoksuun tarkoitettuja, nimittäin sillä voi pahimmillaan aiheuttaa itselleen elinikäisen vahingon.

Kuvassa näkyy mun tyyli pakata tähän reissuun. Tavaroiden järjestämiseen käytän pesupusseja, koska niihin saa hyvin tiivistettyä vaatteet sekä  ei ole vaaraa etteikö ilma kulkisi. Jotkut pakkaavaat muovipusseihin, ymmärrän sen silloin jos pitää pakata vesitiiviiksi, mutta muuten pakkaan kaiken hengittäviin pusseihin.

Yläkuvassa näkyy energialähteet makeisten tuotteiden kohdalla. Tuohon vielä lisätään suolaiset naposteltavat, vegaaniset ruoat, Pepe lakut, urheilujuomat sekä mehut. Kalorimäärä yläkuvassa on 10 976 kcal ja kaikki muutkin yhteenlaskettuna yltää 20 000.

Reissuun mukaan lähtee viidet eri kengät. Kolmet uutena ja kahdet vanhana. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa juosta heti uusilla kengillä, kunhan ne soveltuvat maastoon. Utahin 150 km matkalla käytin Adidaksen kenkiä, jotka myyjän mukaan eivät soveltuneet pitkään matkaan eivätkä varsinkaan maastoon, vaan toisin todistin ja koko matka meni hienosti ja vain yksi pieni hiertymä oli muistaakseni tullut.

Pallaksen 125km menin myös yhdellä parilla, Salomoneilla, joka oli mun oma ja vääräksi todettu valinta. Jalkoihin tuli 9 hiertymää joista kaksi oli pahasti hiertyneet verelle asti. Tällä reissulla ei ole jaloilla sitä pelkoa että vaihtelua ei olisi. Kuiviin kenkiin pääsen vaihtamaan aina 33 kilometrin välein, jos en eksy reitillä.

Paitoja lähti sekä t-paitana että pitkähihasena. Kisa juostaan ympäri vuorokauden, joten pitää ottaa huomioon päivän mukaan vaihtelevat lämpöerot sekä kosteus. Takkeina on mukana sekä ohutta, mutta lämmintä, että vedenpitävää ja tuulensuojaavaa. Värikästä, valkoista ja mustaa.

Urheiluliivikasakaan ei ole pieni. Reissuun lähti 8 kappaletta urheiluliivejä jotka ovat Shock Absorber- merkkiset. Viidet näistä ovat kisaa varten, muut varalle. Kisan juoksen mallissa jossa on sisään rakennettu sykeanturat ja yhteistyönä näiden kanssa toimii Garmin, joten ei tartte erillistä sykevyötä joka hiertää pitkällä matkalla mulla ihon rikki.

Kuvasta voi päätellä että ei housuistakaan ole pulaa. Shortseissa en missään nimessä tätä juokse, vaikka kahdet lähtikin mukaan. Maasto on niin vaikea ja täynnä piikkipuskia, oksia sekä kiviä että jyrkänteitä, joten päätin että mielummin repeytykööt kaikki vaatteet kun se, että tulen jalat verisenä maaliin. On kompressiota sekä tavallaista juoksuhousua.

 

Ylhäällä näkyy kaikki ns sälä jonka pakkasin. Sykemittari, aktiivisuusranneke, kamera, kompassi, otsalamppu sekä fikkari ja kolme vara-akkua jotta voin matkalla ladata esim otsalamppua.

Vielä kerran kokonaisuudessaan kaikki vaatteet. Toivon mukaan saan matkalla kuvia itsestäni niin pääsette näkemään sitten ns livenä että millaisena kamelina sitä tuli mentyä.

 

Lensin Helsingistä Nykiin, suoralla lennolla. Vaihtoehtoja olisi ollut ottaa halvempi joka lentää jonkun kautta, mutta mä en uskaltanut alkaa säästämään, kun matkustin kahden laukun kera ja pelkäsin että vaihdossa toinen laukku hukkuu.

Mulla oli aluperin lento maanantaille, mutta olen jotenkin taikauskoinen ja kuuntelen aina mun fiiliksiä. Tuosta maanantain lennosta mulle tuli tosi vahvasti se olo, että mun ei kannata nousta siihen koneeseen, joten kävin kentällä asti vaihtamassa lennon tiistaille.

Nykiin tullessa, yövyin tuttuni tutulla ja keskiviikkona hyppäsin taksiin ja lähdin hakemaan vuokra-auton jolla sitten yhteistä taivalta tulisi ajettua sellainen 1500 mailia. 🙂 Tästä sitten lisää kisan jälkeisessä blogissa, tässä kirjoituksessa keskityn varusteisiin ja ruokaan.

Matkalla ajaessa pysähtelin tosi paljon ja tarkoitus oli nukkua kaksi yötä hotellissa matkan varrella, mutta toisin kävi. Ekan etapin ajaessa, hotelliin oli matkaa noin 150 km verran jäljellä kun tajusin että minua väsytti aivan älyttömästi ja päätin pysähtyä ottamaan torkut jotta jaksan ajaa hotelliin asti. Tosin kuitenkin kävi. Torkut venyivät 7 tunnin pituiseksi uneksi. Autossa mulla oli mielettömän hyvä jätti-iso tyyny sekä kaksi peittoa. Olin saanut ne aikaisemmin uudelta tuttavaltani Keithiltä, jonka tapasin reitin varrella. Nukuin paremmin kuin vauva kohdussa.

Olin päässyt vihdoin lähelle kisapaikkaa ja satsasin kaupasta lisää ruokaa. Rahaa meni vajaa 100€ ja mukaan tarttui tofua, vegaanimakkaroita ja -nakkeja, hummusta, tomaatteja ja avokadoa, suolaista sipsiä ja litratolkulla vettä ja mehua.

 

 

Ennen kuin aloin kokkaamaan sapuskaa, kävin juoksuhaastepäivän pakollisen kilometrin ja jäin sateen alle. Ulkona alkoi myrsky, joka oli huono asia myös kisaa ajatellen. Jos joku miettii että miksi? Niin siksi, että reitti mennään koko matkan metsässä jossa nousua on enemmän kuin olen koskaan juossut ja tiedossa on siis paljon kiviä, juuria, mutaa, ojissa rämpimistä ja jyrkkiä pudotuksia. Vesi taivaalta ja maassa vain pahentaa tilanteen…

 

Paistamisen sijaan, keitin kaikki vegaaniset makkarat ja nakit, jotta niistä liottuisi rasvaa pois. Jäähdytin ne pöydällä ja yön yli jääkaapissa. Nämä makkarat kulkevat repussa mukana ja näistä saan proteiinia ja vähän pehmeempää pureskeltavaa kun sipsit ja makeat patukat.

 

Tein viiteen pussiin sekoituksen pähkinöitä ja suolasipsejä. Jaoin aminot, urheilujuoman sekä kaikki patukat. Alla olevasta kuvasta näette, että sekoitin tofut hummukseen joten yksi rasia on yksi annos. Kisassa ei ole pahemmin aikaa tuhlattavana, joten tällä kertaa mun on tarkoitus syödä kerran tunnissa ja 12 tunnin välein syödä ns kunnon lounas. Vettä ostin yli 10 litraa ja mehua 4 litraa.

 

Asettelin kaikki varusteeni sängylle ja tarkistin että kaikki on kuten suunnittelin. Noi Pepe-lakut on mun palkinto myös tietyin välein. Pakkasin jokaisen kokonaisuuden omaan pussiin, jotta vaihtamisen yhteydessä voin kätevästi vain napata pussin mukaan.

Matkaa on taitettava 100 mailia, eli 160 km plus siihen päälle pitää vielä laskea kaikki eksymisestä tulevat kilometrit. Gps seurantaa meillä ei ole, eikä reittiä ole merkattu. Vettä ja kylmää on luvassa, väsymys on varmasti huikea. Nälän yritän pitää jatkuvasti poissa jaloista ja keskittyä siihen mihin tossuni laitan. Sen voin luvata että kävi tässä kisassa miten tahansa, kaikkeni annan ja laitan itseni täysin likoon. Olen käsittääksein tässäkin kisassa ensimmäinen suomalainen ja toivon mukaan en viimeinen. Vuodessa tähän mukaan hakee satoja jollei tuhatkin ihmistä, mutta vain 40 onnellista pääsee sisään.

Päivitin blogin Starbucksista matkan varrelta kisapaikalle. Täällä on tällä hetkellä 1. huhtikuuta klo 14:05 ja kisa alkaa alle 24 tunnin sisään. Kun siirryn paikalle, häviää puhelimestani todennäköisesti taajuudet, mikä ei haittaa, reitillä on älypuhelimet kielletty muutenkin, joten sokkona lähden.

Älkää musta huolehtiko, pärjään missä vain milloin vain.

Toivon kuitenkin että lähetätte mulle positiivista energiaa että vedän loppuun asti ja kunnialla. Yksikään nainen ei nimittäin tätä kisaa ole vielä päässyt maaliin..

 

 

Olette kaikki rakkaita ja mielessä mukana jokaisella askeleella. Suukon lähetän niille, jotka ovat minulle erityisiä. <3

2 thoughts on “Yksi kisa, 100 mailia, 20 000 kaloria.

Vastaa

© 2019 Adventure Athlete/Running Bunny Oy. Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiosuojaus 2018 Adventure Athlete/Running Bunny Oy.

Tietosuojaseloste